Orkesterinjohtajana omassa makuuhuoneessa

Viimeisten viikkojen aikana on tullut otetuksi monenmoisia loikkia, joista yksi merkittävä on tämä makuuhuoneessakin hypätty digiloikka. Poikkeustilan alkaessa suoriuduin urheasti ensimmäisistä etätyönohjauksistani: keikuin liian matalalla tuolilla ruokapöydän ääressä, yhteydet katkeilivat, äänet kuuluivat jälkijättöisesti, ja orkesterini ei päässyt ilman osaavaa ohjaajaa soittelemaan edes pienin palkein. Monista sovituista tapaamisista pidettiin kuitenkin sinnikkäästi kiinni. Olin loikannut pienen lätäkön yli.

Sittemmin olen ottanut harppauksia, jotka alkoivat siitä, että järjestelin kotiin kaksi uutta työpistettä. Tein muutaman hankinnan ja loin itsenäisen työskentelyn keskuksen olohuoneeseen sekä tiimiyhteistyön ohjaamon makuuhuoneeseen. Silti kolmiossa kolmen hengen taloudessa joutuu luovimaan tietoturvallisuuden varmistamisen, ergonomian ja jokaisen perheenjäsenen tilan tarpeen välillä.

Ihmisen perustarpeita ovat mm. tarve omaan tilaan, järjestykseen, virikkeisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Kun oma fyysinen tila rajoittuu ulkoilun lisäksi ahtaalle ja sosiaaliset suhteet ovat läppärin näytön takana niin mietiskelen, miten tämä kaikki tulee edelleen muuttamaan elämäntapaani jatkossa.

Olen työnohjannut ja koutsannut yksilöitä, työpareja ja ryhmiä ja johtanut koulutusryhmästä koottua ”orkesteria” Zoom-työkalun avulla. Painelin nappeja, leikkasin ja liimasin sekä pyrin vuorovaikuttamaan säällisesti koulutusryhmäni kanssa. Onneksi koulutusporukka oli mahtava, kärsivällinen, avulias ja osallistuva, joten kun loppupeukutukset oli tehty, olin väsynyt mutta onnellinen. Koulutuksen aiheena oli yhteisöllinen työtapa ja saatoin tuntea täysin uudenlaista yhteisöllisyyttä – kokemuksesta on hyvä ammentaa tulevaan.

Läppärini lepää nyt Ikeasta muinoin ostetun pannunalusen päällä, ja tuoliin alleni on kasattu tyynyjä. Korvilla on kuitenkin jo puhelinmyyjien käyttämät sankakuulokkeet, tietokoneen näppis ja hiiri on yhdistetty uutukaisella USB Hubilla ja päiviin on rakentunut rutiineja ja järjestystä – orkesterinjohtajan ohjaamoni on loikannut ammattimaisuudessaan pitkälle parin viikon takaisesta.

Onneksi makuuhuoneessa vaateripustimenkin roolia kantava kuntopyörässä on rullaavat jalat – se on helppo vetää taustalta sivuun ennen kuin aiemmin hyvin yksityinen tila näkyy verkostolleni kasvojeni kehyksenä zoomissa, teamsissa, skypessä tai acssa ja mitä näitä nyt on.

Ensimmäinen blogitekstikin on kirjoitettu – on lupa hellittää ja levätä muutama päivä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Liisa

Liisa Kallio on Evipro Oyn päätoiminen työnohjaaja, coach (ACC), kouluttaja ja tapahtumatuottaja. Kokemusta työnohjaajana on kertynyt parikymmentä vuotta  ja esimies- ja johtamistehtävistä yhtä paljon. Liisan erityislaji on työyhteisöjen kehittämisen ohella yhteisöhoidon menetelmän soveltaminen erilaisiin ympäristöihin. Liisa on European Conference on Mental Health -konferenssien tuottajatiimin jäsen.